Kun aloitin tämän blogin, opiskelin vielä. Rahaa oli todella niukasti, sen vähäinen määrä määritti elämäni ehdot. Oli pakko oppia elämään sen kanssa.

Ja opin. Nautin siitä, että ei tarvinnut ostaa mitään. Kahleesta avautuikin vapaus. Se oli tärkeä vapaus, koska sittemmin valmistuin ja perustin oman yrityksen. Tässä yrityksessä rahalla ei ole välillä, vaan sillä, että saan toteuttaa omaa intohimoani. En kylve rahassa, mutta saan sitä tarpeeksi. Tarve on, kiitos opiskeluaikoijen oppien, todella vähäinen. Ainoa mihin käyttäisin enemmän rahaa, olisi matkustelu. Ja siinäkin oikeastaan aika on rahaa tärkeämpi, koska todella pienellä rahalla pääsee kauas jos vain on aikaa.

Yksi seikka mihin törmäsin heti, kun aloitin yrittäjänä, olivat yrityslainat. Työpostini ja nettiselaimeni täytyy yrityslainamainoksista. Joka paikasta tyrkytetään 10 000 euron lainaa ilman vakuuksia yrittäjälle.

Kerran katsoin mitä tarjous pitää sisällään. Ja hämmästyin: pideäänkö meitä yrittäjiä jotenkin tyhminä! Että luullaan, että me maksetaan yli 150% todellista vuosikorkoa lainasta?! Vain todella epätoivoinen yrittäjä joutuu turvautumaan moiseen!

Tulin vihaiseksi ja päätin ottaa selvää, että eikö yrittäjälle ole tarjolla muita lainoja kuin tällaisia törkylainoja. Löysin erinomaisen Yrityslainat.net sivuston, jossa tätä asiaa on rehellisesti ja avoimesti käsitelty ja netistä löytyvät lainat vertailtu.

Yrityslainat.net sivustolla puhutaan kolmenlaisista yrittäjälainoista, siis mitä netistä löytyy: yrittäjän pikavippi, yrityksen kulutusluotto ja pk-yrityksen joukkorahoitus. Kuten nimistä voi päätellä, kaksi ensimmäistä on kalleimpia ja joukkorahoitusta voi saada kohtuullisella hinnalla myös ilman vakuuksia.

Yritysten rahoitus on todella muuttunut ja muuttuu. Perehdyttyäni oli kuitenkin tyytyväinen: tarjolla on nykyään monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja rahoitukseen, kun aiemmin oli vain yksi vaihtoehto, lakki kouraan ja pankkiin, itkien pois jos ei rahaa irronnut. Jos itse investoin joskus isompaa laitan hakemuksen joukkorahoituksesta, esim Vauraus Suomi tai Fundu Oy:lle, sillä näistä lainaa saattoi saada lähes samaan hintaan kuin pankista, ja ilman vakuuksia. Nimitakaus tietysti tarvitaan.

Mutta niitä ryöstölainoja oli todella monia: Yritysluotto.fi, Suomen Yrityslaina, FIN Yritysrahoitus, Finlandia rahoitus, Rahoittaja.fi, Rahaneuvos, Ameron, Luottorahoitus…. monia monia, joissa lainan todellinen vuosikorko nousi lähemmäs sataa prosenttia ja monissa pahimmissa reilusti ylikin! Yksinyrittäjän tai toiminimiyrittäjän olisi paljon järkevämpi hakea laina omiin nimiinsä vaikka Lendosta tai Norwegianilta, siitäkin huolimatta, että yrityksen nimiin otettujen lainojen rahoituskulut eli korot ja kulut saa yrityksen vähennyksiin.

No, tällä hetkellä lainarahalle ei ole tarvetta, mutta toivon, että näistä yrityslainoista todella keskusteltaisiin enemmän! Ihan vaan siitä syystä, että nämä markkinoivat yhtä aggressiivisesti kuin pikavippifirmat aikanaan, niitä ei koske kuluttajasuojalaki, eli todellista vuosikorkoa ei ilmoiteta missään, se pitää itse laskea, ja näiden seikkojen vuoksi yrittäjät altistuvat näille jatkuvasti. Niihin alkaa hiljalleen luottaa, tulee valheellinen kuva, että kun kuulee jostakin koko ajan, se on ok, tuttu ja tavallinen asia. Näin kävi myös pikavipeille. Näin tulee käymään näille yrityslainoille. Sanokaa minun sanoneen, että pienyrittäjät ja yksinyrittäjät ovat pian yksi yksittäinen erittäin velkaantunut ryhmä Suomessa! Tyypit Takuusäätiössä: varautukaa tähän!

Moi taas!

Miten teillä lukijoilla menee? Eipä oo ihan hulluna lukijoita tähän blogiini kertynyt, mutta on kyllä täysin omaa syytä, koska en oo ollut kovin ahkera tämän blogin suhteen! Pitäis vissiin pikkusen ahkerammin rustata tänne juttuja!

No nyt kerron siitä, kun tilasin miehelleni kellon lahjaksi netistä. Se on ihan kertomisen arvoinen juttu, koska se ei oo mikään ihan yksinkertainen juttu tilata netistä kello. Hoksaatte miksi, kun menette esimerkiksi Keskisen Kellon sivuille ja alatte selata vaihtoehtoja… Niitä meinaan on!!! :O

Olen suunnitellut kellon hankintaa miehelleni lahjaksi jo useita vuosia. Halusin ostaa jonkun laatukellon, ei mitään muutaman satasen konetta, vaan vähintään 500 euron kunnollisen kellon, joka sitten kestää loppuelämän! Rolexin mies ois tietenkin ite halunnut, mutta eipä mulla nyt ollut varaa sijoittaa siihen kelloon 6000 euroo….

Kun suunnittelee kellon hankintaa kannattaa miettiä seuraavat asiat:

• Minkä tyylistä kelloa haet? Sportti, tyylikäs, pieni, iso?

• Mikä ranneke? Nahka, teräs, muovi?

• Milloin kelloa käytetään? Juhlissa vain vai jatkuvasti?

• Mistä kellon voima? Patterit, aurinko vai liike?

• Kuinka vesitiivis pitää olla? Vain roisketiivis vai pitääkö kestää suihku ja sauna ja uinti?

• Onko tiettyjä merkkejä mitä haluat? Entä haluatko esim keski-eurooppalaisen?

• Mikä on hintaluokka?

Kun olet nämä miettinyt suunnista korukaupat.fi sivustolle, koska siellä on listattu koruja ja kelloja netissä myyviä kauppoja. Sieltä suunnista esim Keskisen kellon sivuille, siellä on laaja valikoima kelloja.

Siellä voi tehdä tosi hyvin rajauksia hakuun. Esim mää laitoin että miesten kellot, väriksi teräs, vesitiiviydeksi 200 atm (voi uida sen kanssa) ja hintahaarukaksi 400-700 euroa. Ja koska mieheni halusi ehdottomasti sveitsiläisen kellon, ei siellä loppujen lopuksi jäänyt vaihtoehdoksi kuin ehkä kaksi varteenotettavaa mallia, joista valitsimme Certina-merkkisen teräskellon. Se onkin osoittautunut todella miellyttäväksi ja hyväksi!

Mutta kun aluksi selasin noita kaikkia vaihtoehtoja siellä, että ylipäätään on edes hajulla millaisia kelloja on saatavilla, niin kyllä meni aivan sekaisin! Siellä on tyyliin tuhansia kelloja! Iha mieletön homma selailla niitä kaikkia kelloja siellä!

Itselleni haluaisin kellon myös, mutta koska minulla ei oikeastaan ole hajuakaan millaisen, en aio vielä sitä ostaa. En halua kelloa pelkäksi koruksi, vaan se pitää myös olla kestävä ja hyvä kello, jonka voi antaa tyttärilleni vaikka perinnöksi jos haluan. Eiköhän ajan kanssa tule joku idea millaisen kellon haluan! 🙂

Onnea kello- ja korukaupoille! 🙂

Niin minäkin teen! Sanon nimittäin kyllä kirpparille ja kierrätyskeskuksille, sanon ei kaikenlaiselle uudelle, sanon ei verkkokaupoille.  Sano sinäkin ei tuollaisille uuteen ja kuluttavaan keskittyneille sivuille ja kaupoille. Miksikö?

Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, tätä maailmaa hallitsee materia. Se on vallannut mielemme sopukat, se on vallannut median, lehdet, bussipysäkit, elektroniikaan, kaiken. Se on vallannut ennen kaikkea ihmiset, heikot ihmiset! Ihmiset elävät uusista ostoksista, materiasta. Sanotaan yhdessä uudelle ei ja tuetaan kirppareita ja kierrätyskeskuksia ja kaikkea vanhaa, niin tuetaan myös kierrätystä ja toimitaan siitä ekologisesti.

Minä pidän vaatteista todella paljon. Olen hyvin muotitietoinen, mutta omalla tavallani. Pyrin aina ostamaan vaatteeni käytettyinä nettikirppareilta ja kivijalkakirppareilta sekä kierrätyksestä. Siksi ihmettelenkin, kun ystäväni suositteli minua ehdottomasti tutustumaan Vaatekauppoja sivustoon. Se kokoaa eri verkossa olevat vaatekaupat yhteen alennuskoodeineen! Siis joo alennuskoodeineen, kannustetaan ihmisiä ostamaan enemmän ja enemmän uutena! Hyvä sinänsä, että alennuksella saa, mutta toisaalta siinä kulutetaan entistä enemmän, mikä on ristiriitaista mielestäni kestävää kehitystä ajatellen!

Itse pyrin todellakin viimeiseen asti ostamaan kaiken käytettynä ja jos joudunkin jotain ostamaan uutena, kärsin huonosta omasta tunnosta vielä pitkään. On hurjaa tuo nykyinen kulutuksen määrä ihmisten keskuudessa. Klik klik ja naps naps ja tuote kilahtaa kotiovelle seuraavana päivänä. Missä on ekologinen omatunto, missä vaatimattomuus, onko nykyään ongelmana tuo materian himo?

Jo pienille lapsille ostetaan todella hienot uudet vaatteet, eikä osa ihmisistä voisi kuvitellakkaan ostavansa tuotteita kirpputorilta. Täytyy kyllä myöntää, että kyllähän se on lisääntymään päin koko ajan ja ei vähiten naamakirjan ansiosta. Onneksi näin! Olen onnellinen tässä kohtaa elektroniikan kehityksestä ja somesta. Onhan se auttanut ihmisiä huomaamaan myös käytettyjen tuotteiden uudelleen myymisen ja ostamisen ihan eri tavalla.

Hyvin usein kuitenkin lapsille tosiaan ostetaan vaan sitä uusinta uutta ja parhainta merkkiä, kuten Ticket to heavenia. Toki se sitten myydään kyllä kovalla hintaa eteenpäin ja laadun ansiosta saattaa jopa kestää useammalla lapsella, hyvä niin. Tässä vaan on nyt ristiriitaisuuksia koko ajan. Toisaalta hyvä ostaa uutena kestävää, mutta miksi ostaa uutena kun saa edullisemmin käytettynä ja vielä hyväkuntoisena. Siinäpä miettimistä.

Omat vaatteeni ovat kuten sanoin aijemmin aina käytettyjä tai lainassa. Merkkeinä voisin sanoa tykkääväni eniten Espritin vaatteista, mutta kaikki menee niin merkit kuin merkittömätkin tuotteet, kunhan vaan mätsäävät hyvin yhteen. Se onkin aika hassu ilmiö, kun ystäväni aina kehuvat tyyliäni ja vaatteitani ja ovat aina yhtä päähän lyödyn näköisiä, kun sanon vaatteideni olevan milloin kirppikseltä, milloin 90-vuotiaan mummoni vanhoja, milloin isäni vaatekaapin helmiä. Niin se vaan on, että vanha ja omalaatuisuus jyrää kaiken uuden materian ohella. Käytetyllä saa luotua ihanan persoonallisen tyylin eikä jokaisella vastaantulijalla ole niitä samoja vaatteita.

Puoli vuotta sitten sain idean.

Oikeastaan se oli ollut pitkäaikainen haave, mutta pysynyt kauan aikaa jossain syvällä piilossa arkisten asioiden taustalla. Eräänä maanantai-aamuna, kun päätin helpottaa maanantai-ahdistusta aloittamalla viikon kupposella kahvia ja sanomalehdellä kahvilassa, niin se idea yhtäkkiä vain tuli: ostan asuntoauton ja kierrän sillä Euroopan.

Minulla oli hyvä työpaikka ja tasainen arki, johon olin tyytyväinen. Siksi yritin aluksi karkottaa ajatuksen pois ja pidin itseäni vähän tyhmänäkin. Pian kuitenkin tajusin, että on turha taistella itseään vastaan. Tarvitsin uutta haastetta ja uutta vaihetta elämään. Päätin toteuttaa unelmani. Aloin suunnitella reissua ja mietin ajankohtaa ja maita, joissa kävisin, sekä tietysti reissua. Juttelin ajatuksistani myös frendeille ja sain erään heistä innostumaan. Kaverilla oli kuitenkin vaikea kysymys: millä lysti kustannetaan?

Siinäpä se. Koko juttu oli kaatua siihen. Säästöjä ei ollut paria sataa enempää, mutta reissu kuumotti niin paljon, että halusin saada sen toteutettua ja mahdollisimman nopeasti.

Päädyin monien (ja jälkeenpäin itsenikin) mielestä aivan järjettömän typerään ratkaisuun. Freedom made me free anyway.  Laina piti kuitenkin saada ilman vakuuksia ja nopeasti.

Laina hankittu, ja sitten mentiin! Parin kuukauden reissun aikana ehdittiin kiertää suunnilleen koko Eurooppa. Aluksi koluttiin Baltia rauhassa ja kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni Pietarissa, joka olikin iso positiivinen yllätys. Baltian jälkeen mentiin Saksaa, Puolaa ja Balkania. Kirkkaimmaksi tähdeksi nousi kyllä Kroatia kansallispuistoineen! Ihan tajunnanräjäyttävän hienoja paikkoja, suosittelen ihan kaikille. Balkanilla edettiin aina Ateenan Akropoliille asti, joka taas oli pikkuisen pettymys. Olihan rakennus hieno, muttei sitä kauan jaksanut katsella siinä mielettömässä ruuhkassa.

Seuraavaksi käytiin läpi Pohjois-Italian kaupunkeja Venetsiasta Firenzeen ja Ranskaan mentiin Rivieran rannikkoa pitkin. Ajaminen sinänsä ei ollut läheskään niin ongelmallista tai pelottavaa kuin sitä etukäteen ajatteli, mutta kyllä Italian kaupungeissa sai aika skarppina ratissa olla. Periaatteessa halvemmaksihan reissu olisi tullut reilaamalla, mutta sen verran mukavuudenhaluisia oltiin, että haluttiin nukkua joka yö hyvin luksusasuntoautossa. Lisäksi auto oli paljon vapaampi vaihtoehto tavallaan kuin juna, ja siinä vältyttiin aika paljolta ylimääräiseltä säädöltä, semminkin, kun auto hyrräsi kuin ompelukone ilman mitään ongelmia.

Suomeen tultiin sitten Belgian, Hollannin ja Tanskan sekä tietty rakkaan Ruotsin läpi takaisin. Aika tehokkaasti siinä tuli koko Eurooppa siis koluttua läpi. Reissu onnistui lähes yli odotusten, kun autossakaan ei mitään ongelmia ilmennyt. Onnistuneen reissun taustalla oli tietysti huolellinen suunnittelu etukäteen.

Ja se laina… Arkea jaksaa taas kyllä painaa ihan erillä tavalla, ja helppoa elämää Suomessa osaa nyt arvostaa. Reissu oli loistava, ja lainasta oon jo saanut maksettua hyvän siivun pois, mutta onhan ne korot kyllä aikamoiset… Ensi kerralla siis entistä parempi suunnittelu, ja siihen kuuluu kyllä huolellinen lainan- ja korkojen vertailu.

Maailma vuonna 2014 rakentuu materialle. Se  on kaikkialla ympärillämme, ja se määrittelee mitä teemme, miksi ja jopa keitä olemme. Pahinta on, että me itse vain harvoin tiedostamme sen.

Meidän maailmamme perustuu materialle eikä toimisi ilman sitä. Ihminen suorastaan pelkää maailmaa ilman materiaa. On joitakin yksilöitä, jotka poikkeavat kirkkaasti ja raikkaasti massasta. Heidän unelmansa on kiivetä maailman vuoret ja nähdä maailman laidat, meidän matkansa on pako materian maailmasta sellaiseen maailmaan, jossa nähdään ja jossa tunnetaan ja jossa eletään.

Minulle se on vielä kaukainen unelma. Olen niitä, jotka ovat vasta juuri tiedostaneet sen, kuinka maailma toimii ja sen, kuinka valtavan riippuvaisia olemme materiasta tänä päivänä. Materia sinänsä ei mielestäni ole pahasta vaan se, että se on herramme ja jumalamme ja tiukasti sidoksissa ihmisen sosiaaliseen asemaan ja statukseen.

Toisaalta se on ollut niin aina, jossain määrin. Materia on ihmisen apu, mutta kivikaudella näkemys asiaan oli vielä sangen looginen: vain se määrä kannatti omistaa, mikä kulki kätevästi mukana. Kaikki ylimääräinen oli turhaa ja käyttöesineiden kestävyys, monipuolisuus ja käytettävyys pop. Tilanne oli siis aika päinvastainen mitä nykyään. Laatu on aina muotia, sitä mieltä minä olen. Kertakäyttömaailma vain pyörii rahan ehdoilla eikä ole vielä herännyt horroksestaan.

Minä heräsin myöhään mutta heräsin kuitenkin. Tänä päivänä olen jättänyt henkkamaukat ja siirtynyt kirppareihin ja lainatamineisiin.  En vain syö paleota vaan elän sitä: suhtautumiseni materiaan on muuttunut kivikautiseksi. Silloin, kun ei vielä rahaa ollut, oli laina ja luotto ja lahjat. Vaihtokaupat. Jokainen antoi toiselle sitä, mitä itsellä oli yli oman tarpeen, toisella oli taas antaa jotain, mistä itsellä oli pula. Siksi meillä kavereiden kanssa on nykyään tapana vaihdella vaatteita, koruja, kenkiä, sisustusesineitä, mitä tahansa. Se on ihan todella kätevää!

Ei vain ekologista ja ekonomista vaan myös hyvin persoonallista. Sisustan mielelläni kotini esineillä, joilla on jokin tarina: tuon sain isoäidiltäni ylioppilaslahjaksi, tuon taulun ystäväni piirsi minulle, tuon lipaston sain lainaan siskoltani. Näin ihmiset ovat ympärilläni läsnä joka päivä, osa heitä ympärilläni joka hetki. Se tuo aivan uutta särmää ja henkilökohtaisuutta sisustukseen. Viimeisen päälle harkittuun sisustukseen särmää tuo aina jokin sopiva särö. Sisustuslehtimäiset sisustukset ilman mitään persoonallista ja henkilökohtaista ovat minusta kuolettavan tylsiä. Anna elämäsi näkyä ja anna sen keskeneräisyys näkyä!

Sama pätee mielestäni vaatteisiin. Tottakai lainaaminen ei ole välttämättä yhtä helppoa kuin ostaminen – mutta taatusti hauskemman näköistä! Sitä paitsi muodissa persoonallisuus on nyt in. Laadukkaat perusvaatteet kuten mustat farkut ja sellaiset kannattaa toki ostaa mahdollisimman laadukkaina kaupasta. Sen sijaan huiveja, koruja, neuletakkeja ja kenkiä voi helposti lainailla ja niillä tuoda persoonallisuutta muotiin. Näin toimimalla emme ruoki kulutusyhteiskuntaa, vaan rakennamme kestävää maailmaa seuraaville sukupolville.