Puoli vuotta sitten sain idean.

Oikeastaan se oli ollut pitkäaikainen haave, mutta pysynyt kauan aikaa jossain syvällä piilossa arkisten asioiden taustalla. Eräänä maanantai-aamuna, kun päätin helpottaa maanantai-ahdistusta aloittamalla viikon kupposella kahvia ja sanomalehdellä kahvilassa, niin se idea yhtäkkiä vain tuli: ostan asuntoauton ja kierrän sillä Euroopan.

Minulla oli hyvä työpaikka ja tasainen arki, johon olin tyytyväinen. Siksi yritin aluksi karkottaa ajatuksen pois ja pidin itseäni vähän tyhmänäkin. Pian kuitenkin tajusin, että on turha taistella itseään vastaan. Tarvitsin uutta haastetta ja uutta vaihetta elämään. Päätin toteuttaa unelmani. Aloin suunnitella reissua ja mietin ajankohtaa ja maita, joissa kävisin, sekä tietysti reissua. Juttelin ajatuksistani myös frendeille ja sain erään heistä innostumaan. Kaverilla oli kuitenkin vaikea kysymys: millä lysti kustannetaan?

Siinäpä se. Koko juttu oli kaatua siihen. Säästöjä ei ollut paria sataa enempää, mutta reissu kuumotti niin paljon, että halusin saada sen toteutettua ja mahdollisimman nopeasti.

Päädyin monien (ja jälkeenpäin itsenikin) mielestä aivan järjettömän typerään ratkaisuun. Freedom made me free anyway.  Laina piti kuitenkin saada ilman vakuuksia ja nopeasti.

Laina hankittu, ja sitten mentiin! Parin kuukauden reissun aikana ehdittiin kiertää suunnilleen koko Eurooppa. Aluksi koluttiin Baltia rauhassa ja kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni Pietarissa, joka olikin iso positiivinen yllätys. Baltian jälkeen mentiin Saksaa, Puolaa ja Balkania. Kirkkaimmaksi tähdeksi nousi kyllä Kroatia kansallispuistoineen! Ihan tajunnanräjäyttävän hienoja paikkoja, suosittelen ihan kaikille. Balkanilla edettiin aina Ateenan Akropoliille asti, joka taas oli pikkuisen pettymys. Olihan rakennus hieno, muttei sitä kauan jaksanut katsella siinä mielettömässä ruuhkassa.

Seuraavaksi käytiin läpi Pohjois-Italian kaupunkeja Venetsiasta Firenzeen ja Ranskaan mentiin Rivieran rannikkoa pitkin. Ajaminen sinänsä ei ollut läheskään niin ongelmallista tai pelottavaa kuin sitä etukäteen ajatteli, mutta kyllä Italian kaupungeissa sai aika skarppina ratissa olla. Periaatteessa halvemmaksihan reissu olisi tullut reilaamalla, mutta sen verran mukavuudenhaluisia oltiin, että haluttiin nukkua joka yö hyvin luksusasuntoautossa. Lisäksi auto oli paljon vapaampi vaihtoehto tavallaan kuin juna, ja siinä vältyttiin aika paljolta ylimääräiseltä säädöltä, semminkin, kun auto hyrräsi kuin ompelukone ilman mitään ongelmia.

Suomeen tultiin sitten Belgian, Hollannin ja Tanskan sekä tietty rakkaan Ruotsin läpi takaisin. Aika tehokkaasti siinä tuli koko Eurooppa siis koluttua läpi. Reissu onnistui lähes yli odotusten, kun autossakaan ei mitään ongelmia ilmennyt. Onnistuneen reissun taustalla oli tietysti huolellinen suunnittelu etukäteen.

Ja se laina… Arkea jaksaa taas kyllä painaa ihan erillä tavalla, ja helppoa elämää Suomessa osaa nyt arvostaa. Reissu oli loistava, ja lainasta oon jo saanut maksettua hyvän siivun pois, mutta onhan ne korot kyllä aikamoiset… Ensi kerralla siis entistä parempi suunnittelu, ja siihen kuuluu kyllä huolellinen lainan- ja korkojen vertailu.

Maailma vuonna 2014 rakentuu materialle. Se  on kaikkialla ympärillämme, ja se määrittelee mitä teemme, miksi ja jopa keitä olemme. Pahinta on, että me itse vain harvoin tiedostamme sen.

Meidän maailmamme perustuu materialle eikä toimisi ilman sitä. Ihminen suorastaan pelkää maailmaa ilman materiaa. On joitakin yksilöitä, jotka poikkeavat kirkkaasti ja raikkaasti massasta. Heidän unelmansa on kiivetä maailman vuoret ja nähdä maailman laidat, meidän matkansa on pako materian maailmasta sellaiseen maailmaan, jossa nähdään ja jossa tunnetaan ja jossa eletään.

Minulle se on vielä kaukainen unelma. Olen niitä, jotka ovat vasta juuri tiedostaneet sen, kuinka maailma toimii ja sen, kuinka valtavan riippuvaisia olemme materiasta tänä päivänä. Materia sinänsä ei mielestäni ole pahasta vaan se, että se on herramme ja jumalamme ja tiukasti sidoksissa ihmisen sosiaaliseen asemaan ja statukseen.

Toisaalta se on ollut niin aina, jossain määrin. Materia on ihmisen apu, mutta kivikaudella näkemys asiaan oli vielä sangen looginen: vain se määrä kannatti omistaa, mikä kulki kätevästi mukana. Kaikki ylimääräinen oli turhaa ja käyttöesineiden kestävyys, monipuolisuus ja käytettävyys pop. Tilanne oli siis aika päinvastainen mitä nykyään. Laatu on aina muotia, sitä mieltä minä olen. Kertakäyttömaailma vain pyörii rahan ehdoilla eikä ole vielä herännyt horroksestaan.

Minä heräsin myöhään mutta heräsin kuitenkin. Tänä päivänä olen jättänyt henkkamaukat ja siirtynyt kirppareihin ja lainatamineisiin.  En vain syö paleota vaan elän sitä: suhtautumiseni materiaan on muuttunut kivikautiseksi. Silloin, kun ei vielä rahaa ollut, oli laina ja luotto ja lahjat. Vaihtokaupat. Jokainen antoi toiselle sitä, mitä itsellä oli yli oman tarpeen, toisella oli taas antaa jotain, mistä itsellä oli pula. Siksi meillä kavereiden kanssa on nykyään tapana vaihdella vaatteita, koruja, kenkiä, sisustusesineitä, mitä tahansa. Se on ihan todella kätevää!

Ei vain ekologista ja ekonomista vaan myös hyvin persoonallista. Sisustan mielelläni kotini esineillä, joilla on jokin tarina: tuon sain isoäidiltäni ylioppilaslahjaksi, tuon taulun ystäväni piirsi minulle, tuon lipaston sain lainaan siskoltani. Näin ihmiset ovat ympärilläni läsnä joka päivä, osa heitä ympärilläni joka hetki. Se tuo aivan uutta särmää ja henkilökohtaisuutta sisustukseen. Viimeisen päälle harkittuun sisustukseen särmää tuo aina jokin sopiva särö. Sisustuslehtimäiset sisustukset ilman mitään persoonallista ja henkilökohtaista ovat minusta kuolettavan tylsiä. Anna elämäsi näkyä ja anna sen keskeneräisyys näkyä!

Sama pätee mielestäni vaatteisiin. Tottakai lainaaminen ei ole välttämättä yhtä helppoa kuin ostaminen – mutta taatusti hauskemman näköistä! Sitä paitsi muodissa persoonallisuus on nyt in. Laadukkaat perusvaatteet kuten mustat farkut ja sellaiset kannattaa toki ostaa mahdollisimman laadukkaina kaupasta. Sen sijaan huiveja, koruja, neuletakkeja ja kenkiä voi helposti lainailla ja niillä tuoda persoonallisuutta muotiin. Näin toimimalla emme ruoki kulutusyhteiskuntaa, vaan rakennamme kestävää maailmaa seuraaville sukupolville.