Maailma vuonna 2014 rakentuu materialle. Se on kaikkialla ympärillämme, ja se määrittelee mitä teemme, miksi ja jopa keitä olemme. Pahinta on, että me itse vain harvoin tiedostamme sen.
Meidän maailmamme perustuu materialle eikä toimisi ilman sitä. Ihminen suorastaan pelkää maailmaa ilman materiaa. On joitakin yksilöitä, jotka poikkeavat kirkkaasti ja raikkaasti massasta. Heidän unelmansa on kiivetä maailman vuoret ja nähdä maailman laidat, meidän matkansa on pako materian maailmasta sellaiseen maailmaan, jossa nähdään ja jossa tunnetaan ja jossa eletään.
Minulle se on vielä kaukainen unelma. Olen niitä, jotka ovat vasta juuri tiedostaneet sen, kuinka maailma toimii ja sen, kuinka valtavan riippuvaisia olemme materiasta tänä päivänä. Materia sinänsä ei mielestäni ole pahasta vaan se, että se on herramme ja jumalamme ja tiukasti sidoksissa ihmisen sosiaaliseen asemaan ja statukseen.
Toisaalta se on ollut niin aina, jossain määrin. Materia on ihmisen apu, mutta kivikaudella näkemys asiaan oli vielä sangen looginen: vain se määrä kannatti omistaa, mikä kulki kätevästi mukana. Kaikki ylimääräinen oli turhaa ja käyttöesineiden kestävyys, monipuolisuus ja käytettävyys pop. Tilanne oli siis aika päinvastainen mitä nykyään. Laatu on aina muotia, sitä mieltä minä olen. Kertakäyttömaailma vain pyörii rahan ehdoilla eikä ole vielä herännyt horroksestaan.
Minä heräsin myöhään mutta heräsin kuitenkin. Tänä päivänä olen jättänyt henkkamaukat ja siirtynyt kirppareihin ja lainatamineisiin. En vain syö paleota vaan elän sitä: suhtautumiseni materiaan on muuttunut kivikautiseksi. Silloin, kun ei vielä rahaa ollut, oli laina ja luotto ja lahjat. Vaihtokaupat. Jokainen antoi toiselle sitä, mitä itsellä oli yli oman tarpeen, toisella oli taas antaa jotain, mistä itsellä oli pula. Siksi meillä kavereiden kanssa on nykyään tapana vaihdella vaatteita, koruja, kenkiä, sisustusesineitä, mitä tahansa. Se on ihan todella kätevää!
Ei vain ekologista ja ekonomista vaan myös hyvin persoonallista. Sisustan mielelläni kotini esineillä, joilla on jokin tarina: tuon sain isoäidiltäni ylioppilaslahjaksi, tuon taulun ystäväni piirsi minulle, tuon lipaston sain lainaan siskoltani. Näin ihmiset ovat ympärilläni läsnä joka päivä, osa heitä ympärilläni joka hetki. Se tuo aivan uutta särmää ja henkilökohtaisuutta sisustukseen. Viimeisen päälle harkittuun sisustukseen särmää tuo aina jokin sopiva särö. Sisustuslehtimäiset sisustukset ilman mitään persoonallista ja henkilökohtaista ovat minusta kuolettavan tylsiä. Anna elämäsi näkyä ja anna sen keskeneräisyys näkyä!
Sama pätee mielestäni vaatteisiin. Tottakai lainaaminen ei ole välttämättä yhtä helppoa kuin ostaminen – mutta taatusti hauskemman näköistä! Sitä paitsi muodissa persoonallisuus on nyt in. Laadukkaat perusvaatteet kuten mustat farkut ja sellaiset kannattaa toki ostaa mahdollisimman laadukkaina kaupasta. Sen sijaan huiveja, koruja, neuletakkeja ja kenkiä voi helposti lainailla ja niillä tuoda persoonallisuutta muotiin. Näin toimimalla emme ruoki kulutusyhteiskuntaa, vaan rakennamme kestävää maailmaa seuraaville sukupolville.